Viime vuosien uutisointi on ollut kielteistä ja järkyttävän liioittelevaa jopa YLEllä, kun kohteena on ollut kirkko tai nyttemmin herätysliikkeen kesäjuhlilla pidetty yksi puhe, jossa käsiteltiin ihmiselämän arvoa, joka on sikiölläkin. Ja minkä se herättikään. Jopa ministeri ja kotinsa on uhattuna elämää puolustavan puheensa vuoksi!

Mihin on maamme yleinen henkinen ilmapiiri menossa! Voidaanko asioista todella puhua erilailla näkevien ja kokevien kesken.  Millainen kokee oikeudekseen uhata toista ihmistä. Millainen ihminen kokee omaksi uhakseen elämän- ja ihmisarvoa puolustaneen puheen? Eletäänkö siellä todellisuudessa vai virtuaalissa! Paetaanko tässä nyt elämää ja sen kipuja? Minne? Kaikki ongelmat eivät todellakaan ratkea facebook -tykkäämisellä tai ei-tykkäämisellä! Eivätkä mielivallalla.

Omassa vajavaisuudessa meillä kristityillä jo tuntuisi olevan kyllin, mutta aikamme osoittaa henkisen elämisen lipuvan jyrkemmin lain alle ja lihallisuuden tuottamaan suoranaiseen vainoaikaan. Vai voiko ajatteleva ihminen sanoa, että elämme suvaitsevaisuuden aikoja sekä henkisesti ja kulttuurisesti merkittävää aikaa. Mitä jälkipolvet tulevat sanomaan kuvaillessaan nykyaikaamme ja sen "tärkeitä" "vapauksia"?

Kaikille masentuville ja asioista oikeasti huolta ja murhetta kantaville rohkenen yleisen vastaisuuden vastaisesti julkituoda jälleen palan Raamatun muuttumattomasta ja oikeasta asiasta. Se sana auttaa aina kaikkeen nykyajan vaativaan elämiseen!:

 ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan…
 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. ..
 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.” (Hebr 10:11,14,18. KR-38)
 

Sinausta elämääsi!