Se on elävän kirkon (seurakunnan/kristillisyyden) tuntomerkki. Muitakin tunnuksia on, mutta keskitytään nyt ristiin. Meillä yksilöilläkin on oma ristimme kannetavanamme. Sen kantaminen ei välttämättä tarkoita luuserina oloa tms. vaan risti painollaan riisuu meiltä kaiken turhan -jopa haitallisen- pois. Keskitymme oleelliseen. Risti avaa sydämen silmät ja korvat kuulemaan ja näkemään JUmalan sanan ja tahdon. Erotamme selvemmin falskin oikeasta.

Risti saa syvemmän merkityksen kun ymmärrämme ja suostumme, että Jeesuksen risti on meidän vapautemme merkki: synti, maailma, saatana ja kuolema ovat voitettavisa olevia voimia meidän omassa elämässämmekin. Jumala lahjoittaa tämän voiton. Siitä seuraava sitaattimmekin rohkaisevasti muistuttaa:

"Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

 He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää."  Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.  Mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko. Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.  Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.  Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."(Joh. 6:32-40)